Keräily

(päivitetty 14.7.2008)

Sisällysluettelo

1) KERÄILY
1.1. Filatelian historiaa
1.2. Haluaisitko kerätä postimerkkejä?
1.3. Merkkejä on kaikkialla
1.4. Postimerkkeily on tieto- ja taitolaji
1.5. Postimerkkien peseminen

2) POSTIMERKKI MEILLÄ JA MUUALLA

3) KIRJALLISUUS

________________________________________________________________________________


1.1. FILATELIAN HISTORIAA

Postimerkkien kerääminen alkoi ensimmäisen valtiollisen Isossa-Britanniassa 1840 julkaistun postimerkin myötä. Ensimmäisen merkin, mustan pennyn eli black pennyn, eri painosten eroavaisuudet antoivat sysäyksen keräilylle ja filatelistiselle tutkimukselle. Ensimmäinen keräilyyn tarkoitettu postimerkkikansio julkaistiin vuonna 1861 Ranskassa. Ensimmäinen postimerkkiaiheinen lehti alkoi ilmestyä Saksassa vuonna 1863. Ensimmäinen postimerkkiluettelo julkaistiin Belgiassa vuonna 1864 ja Suomessa vuonna 1895. Filatelian käsitettä käytti ensimmäisenä ranskalainen M. Herpin vuonna 1864. 1880-luvun lopulla tulivat myyntiin ensimmäiset liimakkeet, joilla merkit kiinnitetään kansioihin. Vuonna 1926 perustettiin kansainvälinen filatelistiliitto Féderation Internationale de Philatelie FIP. Suomen Filatelistiliitto perustettiin vuonna 1947.

1.2. Haluaisitko kerätä postimerkkejä?

Tässä muutamia vinkkejä, kuinka pääset alkuun.

Voit kerätä postimerkkejä monilla tavoilla. Voit kerätä omaa omaa henkilöstöhistoriaasi, kuten oman syntymävuoden merkit koko maailmasta tai tietyiltä alueelta. Tai omaan synnyin- tai kotiseutuusi liittyvää materiaalia – postimerkkejä, postileimoja, erilasia kirjeitä. Tai jospa keräisitkin yhden merkin jokaisesta maapallon maasta tänään tai jonakin tiettynä vuonna tai
aikakautena. Voit kertoa postimerkeillä omasta työstäsi tai harrastuksestasi.

Erittäin suosittua on kerätä merkkejä niiden kuva-aiheiden mukaan: taidetta, urheilua, moottoripyöriä tai autoja, junia, lentokoneita tai laivoja, kukkia, kasveja ja kaloja, lippuja tai vaakunoita, rakennustaidetta, historiaa, kirjailijoita….. aiheita riittää.



Kuva: Kansioonlaitetuista merkeistä

Yksi mahdollisuus on kerätä postin historiaa – miten ja missä jokin postinkuljetustapa on syntynyt ja kehittynyt, mitä reittejä posti on käyttänyt. Kirjekuorilla ja korteilla olevia postileimojen ja merkintöjen kirjo kertoo paljon.

Ei pidä unohtaa ehiöitäkään. Ne ovat mielenkiintoinen ja varsin edullinen keräilyala. Ehiöt ovat kortteja tai kirjeitä, joihin on painettu postimerkin kaltainen arvoleima jo etukäteen.




Kuva: Ehiö kortista

1.3. Merkkejä on kaikkialla

Postimerkkien hankinta voi olla helppoa tai vaikeaa, halpa tai kallista. Se riippuu siitä, mitä keräät ja minkälaista materiaalia haluat saada kokoelmaasi. Osa haluaa käyttämättömiä merkkejä. Osa mielestään taas vain kulkenut – leimattu tai muuten mitätöity – merkki kelpaa.

Merkkejä saat kotiisi tulevasta postista; voi olla, että joku perheestäsi on pannut kirjekuoria, kortteja tai merkkejä talteen vuosikausia. Työpaikalle tuleva posti on myös yksi ilmainen hankintalähde, samoin ystävät, naapurit ja sukulaiset, ja mitä löytyykään mummolan vintiltä?

Kun joudut ostamaan postimerkkejä, niin runsain valikoima löytyy eri postimerkkiliikkeistä, mutta kirjakaupoista ja keräilyalan muista liikkeistäkin pääset alkuun. Suomalaisia uutuusmerkkejä saat Suomen posteista ja Postimerkkikeskuksesta. Ahvenanmaan merkkejä saat sikäläisestä Filateliapalvelusta. Hieman pidemmälle edenneenä keräilijänä päädyt ehkä eri postimerkkihuutokauppoihin. Voit vaihtaa / ostaa / myydä merkkejä kerhossammekin.

1.4. Postimerkkeily on tieto- ja taitolaji

Postimerkkeily voi olla helppo harrastus, eikä se vaadi juuri lukutaitoa kummempaa osaamista. Mutta, jos haluat päästä syvemmälle postimerkkeilyn saloihin saat varautua niin suuren avaruuden valloittamiseen tiedoissa ja taidoissa kuin ikinä itse haluat tai kykenet.

Useimmiten elämässäsi saat rahalla mitä vaan, niin postimerkkeilyssäkin, mutta vain osaamisella pääset todella pitkälle. Omat tietosi ja osaamisesi palkitaan pitkin matkaa hyvinä hankintoina, löytöinä ja elämyksinä.

Kun ryhdyt keräämään postimerkkejä, on sinun syytä alusta lähtien kiinnittää huomiota niiden laatuun. Uusien merkkien laadusta ei kannata tinkiä. Mutta muista, että ”painovirheet” nostavat merkkien arvoa ja vanhojen merkkien kunnosta voi tinkiä.

- Postimerkkien hammastuksen pitää olla moitteeton. Hampaita ei saa puuttua, ne eivät saa olla liian lyhyitä tai taittuneita.
- Merkeissä ei saa olla rasva- tai muita likatahroja.
- Merkkien paperissa ei saa olla ohentumia. Tällaisen paperin ohentumat saattavat johtua esimerkiksi liimakkeiden huolimattomasta irrottamisesta tai merkkien huolimattomasta pesusta.
- Merkkien keskityksen pitäisi olla hyvä. Keskityksellä tarkoitetaan merkkikuvan sijoittumista itse postimerkille. Keskityksen pitäisi olla sellainen, että kaikilla sivuilla on yhtä leveä reuna.

Leimaamattomien postimerkkien liimoitteen pitää olla koskematon. Postituoreella tarkoitetaan sellaista merkkiä, jossa ei ole koskaan ollutkaan liimaketta ja jonka liima on täysin koskematon. Vanhempia merkkejä tapaat harvemmin postituoreena, koska tapana on ollut kiinnittää ne kansioihin liimakkeella.

Kiinnitä paljon huomiota myös postileimaan laatuun. Suorassa oleva kaunis rengasleima keskellä postimerkkiä on kauniin näköinen ja sellaisen merkki on ilo kiinnittää kansion sivulle. Toiset arvostavat rengasleimaa, josta näkyy yläpuolisko merkillä.



Kuva: Loistoleima

Kelvollisia ovat myös siistit kulmaleimat, vaikka niistä ei leiman päiväys ja paikkakunta näkyisikään kokonaan. Sen sijaan tuhruisella ja epäsiistillä leimalla varustettu postimerkki vain rumentaa kokoelmaasi. Sama vaikutelma syntyy postimerkeistä, joissa on useampia leimoja.

Nykyisin käytetään paljon koneleimoja, joissa rengasleiman lisäksi on aaltoviivoja takka jotakin sanallisia tai kuvallisia viestejä. Nämä leimat voivat kokonaisella postilähetyksellä olla kauniitakin, ja joka tapauksessa ne ovat mielenkiintoisia tutkimuksen kohteita. Irtomerkillä sen sijaan koneleima on harvoin kaunis.


1.5. Postimerkkien peseminen

Kokonaisissa kirjeissä tai korteissa tai kirjeleikkeissä kiinni olevat postimerkit voit irrottaa pesemällä eli liottamalla puhtaassa vedessä. Kaikkia merkkejä ei kuitenkaan ole syytä pestä, vaan osan voit säilyttää ehjinä postilähetyksinä. Heitä jo tässä vaiheessa kaikki rikkinäiset merkit roskakoriin.

Laita lajittelun jälkeen paperissa kiinni olevat postimerkit pesuvatiin, jossa on runsaasti kädenlämpöistä vettä. Merkkejä voit sekoittaa kädellä hiukan niin, että ne kastuvat kauttaaltaan. Merkit saavat olla vedessä 10-15 minuuttia, jolloin liima liukenee veteen ja postimerkit irtoavat.

Sormenpäillä voit vielä varovasti pyyhkiä merkin selkäpuolta, jotta kaikki liima poistuu merkistä. Tämän jälkeen huuhdo merkit vielä puhtaassa vedessä.
Levitä huuhtelun jälkeen merkit huokoiselle paperille kuvapuoli alaspäin. Kun merkit ovat kuivuneet niin, että niissä ei enää ole vesipisaroita tai suuria märkiä kohtia, aseta ne tasaisella alustalle ja laita niiden päälle puhdas paperi.

Mikäli tuntuu siltä, että jossakin merkeissä on vielä hieman liimaa jäljellä, voit laittaa taustapuolta vasten voipaperia, johon eivät merkit tartu. Laita sen jälkeen merkit kevyeen puristukseen, esimerkiksi vanhan puhelinluettelon väliin. Painon alla merkit kuivuvat suoriksi odottamaan myöhempää käsittelyä.
Merkkien kuivaamista varten on valmistettu myös erityisiä paksusta imupaperista valmistettuja kuivauskirjoja.




Kuva: Vanhasta postimerkkiluettelosta.

Tietoa saat myös erikoisalojen postimerkkikerhoista, mutta monessa yleiskerhossakin saat paljon apua kavereilta ja esitelmistä. Keräilijäkavereiden merkitystä ei voi liikaa painottaa. Ja sitten tarvitset vain omaa innostusta ja työtä.


2. POSTIMERKKI MEILLÄ JA MUUALLA

Postimerkki on postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä, että postimaksu on maksettu ennalta. Postimerkin julkaisee jonkin maan virallinen postilaitos, joka kuuluu kansainväliseen postiunioniin (U.P.U.). Suomessa postimerkkejä julkaisevat Suomen Posti (Itella Oyj) ja Ahvenanmaan posti (Posten på Åland).



Kuva: Suomen ensimmäinen postimerkki vuodelta 1856.


Suomen ensimmäinen postimerkki julkaistiin vuonna 1856. Se oli maksuarvoltaan 5 kopeekkaa.

Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä. Tyypillisimpiä ovat kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista. Nykyään postimerkeissä on usein erikoisuuksia, esimerkiksi raaputettavia pintoja, hajuja, kivipölyä tai nukkapintoja.

Postimerkkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti rei itys, jota sanotaan hammastukseksi.

Postimerkin kiinnittämiseksi niissä on yleensä valmiina liima, joka kiinnittyy postilähetykseen kostutettuna. Nykyään yhä tavallisempia ovat tarrapostimerkit, jotka eivät vaadi kostutusta. Aikoinaan oli myös liimattomia postimerkkejä, jotka käyttäjä joutui itse liimaamaan (esimerkiksi Kiinassa vielä 1960-luvulla).



Kuva: Musta Penny postimerkistä


Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840. Sitä nimitetään mustaksi pennyksi. Postimerkin keksijänä pidetään Rowland Hilliä. Keksintö ei ollut vain postimerkin näköinen liimoitettu (mutta ei vielä hammastettu) paperilappu vaan siihen liittyi myös ennakkomaksun idea ja postimaksujen yksinkertaistaminen. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle. Postimerkki yksinkertaisti tätä huomattavasti.

Kun postilähetys otetaan kuljetettavaksi, postimerkit mitätönnetään — tavallisesti postileimalla. Leimasta ilmenevät lähetysaika ja -paikka. Leiman avulla varmistetaan, ettei postimerkkiä käytetä enää toistamiseen postipalvelun maksuksi.

Postimerkkien kuva-aiheita voivat olla esimerkiksi merkkihenkilöt, sarjakuvahahmot, kasvit, maisemat, yms. Nykyään Suomen postilla on palvelu, jolla voi tilata postimerkkejä haluamallaan kuvalla. Postimerkkiin voi laittaa vaikka omat kasvonsa, ja korvausta vastaan Posti painaa tietyn erän näitä erikoispostimerkkejä.

3. KIRJALLISUUS

Luetteloiden lisäksi useasti tarvitaan syvemmälle menevää tutkimustietoa. Tätä on julkaistu yksin Suomessa satoja nimikkeitä. Perusteos on Suomen filatelistiliiton julkaisema Suomen Postimerkkien käsikirja -sarja sekä Suomen Postileimojen käsikirja -sarja. Näitä täydentävät lukuisat rajatumpia aiheita käsittelevät teokset. Useimmissa suuremmissa kirjastoissa on kattava valikoima perusteoksia. Postimuseon kirjastossa Helsingissä on maan laajin valikoima filateelista kirjallisuutta.




Kuva: Postimerkki Kansalliskirjastosta, vuodelta 2006.


4. TARVITSENKO JOTAIN ”TYÖKALUJA”?

Postimerkkeilyssä, kuten melkein kaikissa harrastuksista, tarvitset jotakin perusvälineitä, joiden avulla saat enemmän irti harrastuksesta. Postimerkkeilijän tärkeimmät ”työkalut” ovat pinsetit, suurennuslasi, hammastemittari ja vesileimaetsin.

Pinsetit eli atulat ovat joustavasta teräksestä valmistettuja postimerkkien käsittelyvälineitä. Ne ovat tärkeimpiä työvälineitä, joita tarvitset aloittelevanakin keräilijänä alusta pitäen. Niiden tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa.



Kuva: Pinsetit eli atulat.

Käytä pinsettejä käsitellessäsi postimerkkejä jo sen vuoksi, että puhtaan tuntuisista käsistä saattaa postimerkkiin jäädä jälki, joka tekee merkkiin ikävän näköiseksi. Lisäksi pinseteillä käsittelet merkkejä niin, että niihin ei tule taittumia ja merkkien hampaatkin säilyvät ehjinä.

Postimerkkeilijän käyttämissä pinseteissä tulee olla pyöreä tai lapiomainen kärki. Teräväkärkiset pinsetit – sellaiset, jotka kuuluvat lääkekaapin varusteisiin – saattavat vahingoittaa postimerkkiä.

Toinenkin aloittelevan filatelistin perustyöväline on suurennuslasi, joka auttaa sinua tutkimaan postimerkeillä olevia yksityiskohtia ja tekstejä. Perussuurennuslasiksi riittää 3-5 kertaa suurentava tavallinen suurennuslasi.



Kuva: Suurennuslasi

Postimerkkeilijöille on valmistettu myös lampulla varustettuja suurennuslaseja, joilla voit tutkia merkkejä hämärässäkin. Eräissä malleissa on jopa millimetriasteikko, jolla voit mitata merkin yksityiskohtia.

Harrastuksesi edistyessä pidemmälle perustyövälineisiisi kuuluu vielä hammastemittari, joka on yleisimmin muovinen tai pahvinen levy, jolla mitataan postimerkkien hammastetta.



Kuva: Hammastemittarista

Neljäs perusväline on vesileimanetsin. Yksinkertaisimmillaan se on pieni mustasta muovista valmistettu tasapohjainen astia, jota käytät, kun haluat saada näkyviin postimerkkipaperissa olevat vesileimat.

Hammastemittari ja vesileimanetsin ovat tarpeellisia erityisesti vanhempia postimerkkejä, kuten 1800- luvun ja 1900- luvun alkupuolen merkkejä, keräävälle. Niitä käytetään, kun tutkitaan saman postimerkin erilaisia hammastuksia tai paperieroja: molemmat ovat asioita, joita on vaikea nähdä paljain silmin, mutta niiden avulla erotetaan samanlaiselta näyttävät merkit toisistaan.



Kuva: Uv-lampusta


(Tämän sivun tekstit perustuvat eri posimerkkeilyyn liittyvään kirjallisuuteen.)